Shuren salainen ase SM7

Kuvitellaan, että sinulla on miljoonaluokan levytysbudjetti käytössäsi, Quincy Jones on lupautunut tuottajaksi, äänittäjänä on Bruce Swedien ja kaluston osalta vapaat kädet. Millä mikrofonilla taltioit kuulijoiden suurimman huomion varastavat vokaaliraidat? Kenties tyyriillä vintage-putkimikrofonilla? Modernimmalla FET-konkalla?

Michael Jacksonilla oli tämä tilanne edessään vuonna 1982, kun  työstettävänä oli sittemmin lähes 50 miljoonaa kopiota myynyt ja 8 Grammyä voittanut Thriller-albumi. Lopputuloksena valtaosa levyn vokaaliraidoista taltioitiin alun perin broadcast-käyttöön tarkoitetulla dynaamisella  Shure  SM7-mikrofonilla. Ei ihme, että Shure SM7 nousee selkeästi esille hakujen kärkeen, kun netistä etsitään tietoa hauilla ”secret weapon” + ”microphone”.

Kyseinen mikki on löytänyt tiensä lukemattomille levyille. Sillä on äänitetty niin Bob Dylania kuin Metallicaakin, vokaalien lisäksi niin kitaroita kuin muitakin instrumentteja. Tavallaan SM7 on myös palannut juurilleen, sillä se on nykyään monen tubettajan ja podcastien tekijän mikkivalinta, yli sadan miljoonan latauksen kuukausitahdilla seurattava Joe Rogan Experience kenties tunnetuimpana esimerkkinä. Mutta kuinka SM7 sai alkunsa ja miten se on vuosien saatossa kehittynyt?

Miten SM7 ansaitsi lisänimensä salainen ase?

1970-luvun alussa joukko Shuren insinöörejä sai parannella SM5 -broadcast-mikrofonia. Lopputuloksena syntyi aiempaa kompaktimpi ja taajuusvasteeltaan tasaisempi SM7, joka julkaistiin markkinoille vuonna 1973. Ennen vuosituhannen vaihdetta siitä julkaistiin paranneltu versio SM7A, jossa oli indusoituvia häiriöitä hillitsevä humbucking-kapseli ja uudistettu kiinnitysrauta.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2001 julkaistiin nykyinen SM7B, jossa oli mukana myös tehokkaampi tuulisuoja, mutta perussoundiltaan mikki on säilynyt samana läpi vuosien, kaikissa versioissa käytetyn Unidyne III -elementin ansiosta.

Yksinkertaiseksi mikiksi SM7 tarjoaa oikeastaan laajan paletin erilaisia sävyjä. Mikrofonissa on kolmiasentoinen kytkin, jolla voidaan leikata liiallista bassopäätä tai vaikkapa korostaa presence-taajuuksia. Flat-asetuksella lähikäytössä se on omiaan korostamaan bassopäätä, mikäli tavoitteena on ”miehekäs” rintaääni, mutta vähän kauempaa käytettynä mikki taltioi myös keskialueen neutraalin pehmeästi ja diskantit korostumattomasti. Ja paksumpaa tuulisuojaa käyttämällä lopputulos on jälleen hieman erilainen – toki myös kokonaan ilman tuulisuojaa!

Taajuusvastetta tuijottaen SM7-variantit eivät pärjää kilpailussa kondensaattorimikrofoneille, mutta esimerkiksi ihmisäänessä tarvitun yläpään osalta SM7:n laatu korvaa määrän. Lopputulos on vaivatta luonnollinen. Merkille pantavaa on myös se, että mikrofonin suuntakuvio säilyy herttana hämmästyttävän hyvin taajuudesta riippumatta.

Entä tuo jo aiemmin mainittu Unidyne III -kapseli, jota käytetään mm. myös SM57 ja SM58 -mikrofoneissa? Miten SM7 eroaa niistä? Ensimmäisenä erottavana tekijänä on runko, jossa kapseli sijaitsee. Runkoäänien vaimentamiseen tähtäävän käsikapulamallin sijasta SM7:n iso putkimainen runko vaikuttaa luonnollisesti soundiin. Se mahdollistaa suuremman vapaan tilavuuden kapselin takana, jolloin mikrofonin herkkyys bassotaajuuksille korostuu.

Toisaalta SM7:n kapseli ei ole myöskään aivan mikrofonin kärjessä, jolloin proximity-korostusta ei pääse syntymään ihan yhtä paljon kuin vaikkapa suoraan ”viisseiskaan” laulettaessa. Lopputuloksena SM7:n taajuusvaste on tasaisempi ja laajempi kuin käsikapulamalleissa, vaikka kapseliratkaisu onkin muutoin samankaltainen.

Shure SM7B ei ole mikrofoniksi kallis, mutta dynaamisten mikkien joukossa kuitenkin selkeästi hintava noin 380 euron verollisen hintalappunsa kera. SM7:n hankintaa harkittaessa on huomioitava se seikka, että dynaaminen toimintaperiaate ja kapselin epäherkkyys tekee siitä normaalia vaativamman työkalun mikrofonietuasteen suhteen. Etuasteelta vaaditaan usein yli 50 dB vahvistusta – ja tuollaisilla lukemilla vahvistuksen tulisi toteutua ilman kohinaa ja säröä.

Ihan halvimpien äänikorttien kanssa Shuren salaisesta aseesta ei siis välttämättä saa koko totuutta esiin, vaan lopputulos voi olla mikkietuasteesta johtuen kohiseva ja karhea. Sama ongelma tulee helposti vastaan myös nauhamikrofoneilla, joten signaalitie on tässäkin tapauksessa yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Mikäli jo olemassa olevan äänikortin etuaste ei tunnu jaksavan antaa tarvittavaa vahvistusta, on markkinoilla muutamia mielenkiintoisia esivahvistimia, kuten TritonAudion FetHead ja Cloud Microphonesin Cloudlifter, jotka voivat herättää heikoksi jäävän signaalin henkiin.

Lue lisää valmistajan www-sivuilta.

Lisätietoja Shure SM7B:sta saat meidän audiotiimiltä: