Shure Radio Company, sittemmin Shure Brothers Company ja Shure Brothers Incorporated, eli nykyinen Shure Incorporated on yrityksenä iso osa musiikin ja musiikkiteknologian historiaa. Erityisesti yksi Shuren mikrofonimalli, Model 55 eli niin kutsuttu ”Elvis-mikrofoni” on yli kahdeksankymmenen vuoden ajan toiminut niin tuotekehityksen teknisenä selkärankana kuin myös kulttuurisena ikonina. Niin ironista kuin se onkin, äärimmäisen klassisen amerikkalaistuotteen takana on venäjänjuutalainen mies, Benjamin Baumzweiger.
Shuren tarina alkoi vuonna 1925, jolloin radio oli kuuma tekninen uutuus, jonka suosio kasvoi rajusti vuosi vuodelta. Sidney N. Shure näki tässä markkinaraon ja hän aloitti Chicagossa radiovastaanottimien rakennussarjojen ja -komponenttien valmistuksen ja myynnin.
1930-luvulle tultaessa radioaalloilla operoivien kanavien määrä oli noussut Yhdysvalloissa jo yli kuudensadan, ja Sidney Shure huomasi myös mikrofoneilla olevan nousevaa kysyntää. Valmisradioiden vallatessa markkinoita ja suuren laman ravistellessa koko maan taloutta Shure luopui hiljalleen komponenttibisneksestä. Shure Brothers -nimiseksi muuttunut yritys keskittyi ensin mikrofonien myyntiin, sitten myöhemmin myös omien mikrofonien valmistukseen.
Ensimmäinen, vuonna 1932 julkaistu Shuren oma malli oli nimeltään Model 33N. Se oli rakenteeltaan alkeellinen hiilimikrofoni, joka kuitenkin toimi tarpeeksi hyvin AM-radion tarpeisiin. Vuotta myöhemmin Shure julkaisi myös ensimmäisen kondensaattorimikrofoninsa, Model 42:n.
Tuon aikaiset konkkamikit olivat kuitenkin kalliita, käsittelyherkkiä kapistuksia ja vaativat oman virtalähteensä, sillä nykyään standardinomaista miksereiden phantom-virtasyöttöä ei ollut vielä keksitty.
Nuoren insinöörin mullistava keksintö
Elämänsä parhaan rekrytoinnin Sidney Shure teki vuonna 1937, kun nuori siirtolaistaustainen insinööri Benjamin Baumzweiger palkattiin suoraan koulunpenkiltä mikrofonisuunnittelijaksi. Baumzweiger oli venäjänjuutalaiseen perheeseen Odessassa vuonna 1913 syntynyt nuorukainen, jonka perhe oli lähtenyt pakoon Venäjän vallankumousta ja antisemitismiä.
Perhe muutti ensin Puolaan, mutta sielläkin kohdatun juutalaisvihan vuoksi matka jatkui Englannin kautta Kuubaan, jonne monet Yhdysvaltoihin pääsyvuoroaan odottelevat itäeurooppalaiset päätyivät. Seitsemäntoistavuotiaana Benjamin pääsi vihdoin New Yorkiin ja insinööriopintojen pariin. Myöhemmin Cincinnatin yliopistossa opintonsa keskittyivät elektroniikkaan ja jatko-opinnoissaan muun muassa Chicagon yliopistossa fysiikkaan, matematiikkaan ja akustiikkaan.
Vuonna 1939 julkaistiin vain 25 vuotiaan Benjamin Baumzweigerin nerokkuuden osoitus, Unidyne Model 55, joka edusti ilmestyessään kiistatta alansa teknistä huippua. Kyseessä oli ensimmäinen yhdellä kalvolla toteutettu suuntaava dynaaminen (Unidirectional Dynamic) mikrofoni, siis asia, jota nykyään pidämme itsestäänselvyytenä mikrofonien kohdalla. Unidyne toi Baumzweigerille hänen ensimmäisen patenttinsa, joita hänen nimiinsä sittemmin kertyi yli 100 kappaletta.
Aiemmat suuntaavat mikrofonit olivat monimutkaisia ja siksi epätäydellisiä, sillä niissä suuntaavuutta haettiin yhdistelemällä useampien pallo- ja kahdeksikkokuvioisten (usein taajuusvasteeltaan erilaisten) mikrofonikalvojen signaaleja. Tällaiset esimerkiksi kahdeksikkona suuntaavaa nauhakapselia ja pallokuvioista dynaamista kapselia yhdistävät mikrofonit olivat tyyriitä valmistaa ja erityyppisten kapseleiden poimiman äänen summaus oli epätasaista.
Ben Bauerin (Baumzweiger sai yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1941 ja muutti nimeään Baumzweigerista ”amerikkalaisempaan” muotoon) kuningasidea yksinkertaistettuna oli käyttää pieniä aukkoja, ikään kuin portteja, joista ääniaallot pääsivät kapselin eri puolille eri aikaan, kumoten epätoivotusta suunnasta tulevia ääniä. Tämän myötä saatiin aikaan suuntaava herttakuvio, taajuusvasteeltaan ja vaihekäyttäytymiseltään tasaisempi signaali. Myös mikrofonin fyysinen koko oli kilpailijoihin nähden hieman kompaktimpi, vaikka alkuperäisessä Model 55:ssä mikrofonikapseliin kuuluikin kookas jousilla kellutettu rakenne käsittelyäänien vaimentamiseksi.
Ben Bauer
Ikoninen muotoilu, ikivihreät tähdet
Yksikalvoinen suuntaava mikki, joka ei kaivannut kaverikseen erillistä toimintajännitettä tarjoavaa virtalähdettä, oli ilmestyessään uniikki kapine. Epäherkkyys kierrolle, vuotoäänien aiempaa parempi halllinta, luonnollinen on-axis -äänenlaatu, kompakti koko, kardioidisuuntakuvio ja sittemmin klassikoksi osoittautunut ”futuristinen” ulkomuoto tekivät Model 55:stä välittömän hittituotteen, jota 1950-luvulla markkinointiin jo itsevarmuutta huokuvilla lauseilla: ”Mikrofoni, joka ei tarvitse nimeä” ja ”Maailman eniten käytetty mikrofoni”. Lisäksi rakenteeltaan yksinkertainen Model 55 oli kilpailijoihin nähden verrattain edullinen mikrofoni, mikä osaltaan auttoi Shurea lyömään itsensä markkinajohtajaksi ohi RCA:n ja Western Electricin.
Model 55:n äärellä ovat laulaneet niin livenä kuin levyllekin muun muassa Hank Williams, Buddy Holly, Frank Sinatra, Ella Fitzgerald, Billie Holiday ja tietenkin kuningas Elvis Presley, jonka mukaan ”viisvitonen” on saanut lempinimensä ”Elvis-mikrofoni”. Arkistoista löytyy myös ikonisia valokuvia ja dokumenttifilmejä, joissa samaan mikrofonimalliin puhuvat maailman merkkihenkilöt, kuten Franklin D. Roosevelt, John F. Kennedy, Martin Luther King ja vaikkapa Indira Gandhi. Edelleenkin Model 55:n profiili on hyvin käytetty symbolisoimaan äänitystä tai vaikkapa älypuhelimen ääniasetuksia. Model 55:n muotoilu on todellakin saavuttanut ikonisen aseman – ja tsekkaa huviksesi mitä Google löytää kuvahaussa sanoilla ”Microphone tattoo”…
Muutoksia ja pysyvyyttä
Vuosien varrella Model 55:stä on tehty lukuisia variaatioita. Merkittävin muutoksista tapahtui vuonna 1951, kun Shure julkaisi Unidyne II -kapselirakenteen, joka mahdollisti aiempaa kolmanneksen pienempien ”Small Unidyne” -mikrofonien valmistuksen. Nämä olivat erityisesti vauhdilla yleistyvien televisioasemien mieleen.
Uusi kapseli oli hyötysuhteeltaan parempi tehokkaamman magneetin ansiosta, ollen samalla myös vähemmän häiriöherkkä. Kapselin sisällä olevan mikrofonikalvon ripustukseen ei myöskään tarvittu enää jousiin pohjautuvaa kellutusta ja taajuusvastetta saatiin laajennettua. Unidyne II -malli oli käytössä vuoteen 1989 saakka.
Ajan myötä muita muutoksia on tehty paljonkin, muun muassa käytettyjen liitäntöjen ja impedanssin osalta. Alkuaikoina myös mikrofonin sisuskaluja suojaava verhoilu vaihteli usein: se saattoi olla silkkiä, puuvillaa, nylonia, polyesteria ja myös värivariantteja oli useita – mitä akustisilta ominaisuuksiltaan sopivaa kangasta nyt sattui lähistön kangaskaupasta milloinkin löytymään! Sittemmin kangas on korvattu akustisilta ominaisuuksiltaan tasalaatuisella vaahtomuovilla.
Valmistuksessa yli 80 vuotta
Tällä hetkellä tuotannossa on kaksi versiota: vuonna 1989 lanseerattu 55SH Series II -versio, joka pohjautuu vahvasti vuoden 1951 näkemykseen (50 Hz – 15 kHz) herttakuvioineen ja on/off-kytkimineen. Vuonna 2009 esitelty Super 55 on puolestaan suuntakuvioltaan superkardioidi ja moderneja soundi-ihanteita ajatellen taajuusvasteeltaan entistäkin laajempi (60 Hz – 17 kHz). Eikä ihme, sillä Super 55:n kapseli on sama kuin Beta 58A:ssa. Super 55:n käyttäjiin lukeutuu muun muassa Metallican James Hetfield.
Nykyisistä Elvis-mikrofoneista on huomioitava se, että siinä missä SH55 Series II kestää niin sanottua kädellä ”kupittamista” kapselin takaa ilman merkittävää vaikutusta soundiin tai suuntakuvioon, Super 55 on tarkoitettu vain telinekäyttöön tai korkeintaan mikrofonin kiinnitysvarresta käsiteltäväksi. Molemmat ovat pallomaisella grillillä varustettuihin solistimikrofoneihin nähden plosiiviherkkiä eli P-kirjainten poksahtelun välttämiseksi mikrofonit vaativat omanlaistaan laulutekniikkaa, kenties aavistuksen tavanomaista etäämmältä tai hitusen mikrofonin ohi laulaen.
Myös Unidyne-kapselin tarina jatkuu. Vuonna 1959 siitä julkaistiin kolmas versio, jota käytettiin Model 545 -mikrofonissa. Siitä puolestaan muotoutuivat myöhemmin ihan omat liki Elvis-mikrofonin veroiset legendansa, mikrofonimallit SM57 ja SM58. Mutta se onkin sitten oman historiikkinsa paikka!