Shure SLX-D tarjoaa edullista taajuustehokkuutta

Siirtyminen analogisista radiomikrofoneista digitaalisiin voidaan perustellusti nähdä parannuksena äänenlaatuun ja radiotaajuuksien tehokkaampaan käyttöön. UHF-taajuuksilla toimivan SLX-D:n hintaluokka (reilusti alle 1000 euroa per kanava) ja keskiraskaaseen sarjaan sijoittuvat ominaisuudet asettavat Shuren SLX-D -sarjan hyvin mielenkiintoiseen asemaan asennus- ja keikkakäyttöä ajatellen.

SLX-D:n audionsiirto tapahtuu 24 bitin resoluutiolla, mikä tarkoittaa 120 desibelin dynamiikka-aluetta. Tähän yltävät vain kaikkein parhaimmat (eli kalliit) analogiset radiomikrofonijärjestelmät, ja silloinkin siirtotiehen liittyy dynamiikan manipulointia, jota digijärjestelmässä ei tarvita. Taajuusvasteeksi luvataan koko kuuloalueen kattava 20 Hz – 20 kHz, jonka johdosta signaalin ainoana värittävänä tekijänä on valittu mikrofonikapseli.

Järjestelmän tuottaman AD-DA muunnoksen latenssi on kiinteästi 3,2 millisekuntia, mikä on hyvin maltillinen lukema. Tavanomaisessa käytössä latenssi ei ole ongelma, mutta signaaliketjun kokonaisuutta ajatellen asialla on vaikutuksensa ja tältä osin analogiset radiomikit ovat huolettomampia.

Montako kanavaa mahtuu TV-kaistaan?

Taajuustehokkuutta on selkeintä mitata sillä, kuinka monta toimivaa kanavaa järjestelmällä voidaan saada yhden televisiokanavan (8 MHz) kaistalle. Tähän SLX-D lupaa mahduttaa 12 kanavaa.

Todellinen suorituskyky on tietysti aina sijainnista ja muista tekijöistä riippuvaista, mutta SLX-D:n kilpailukykyinen 44 MHz:n viritysalue antaa turvallisuuden tuntua. Shuren mukaan kaistalle mahtuu peräti 32 toimivaa kanavaa, mikäli alue on muuten radioliikenteestä vapaa.

Lähetystehoa on tarjolla 10 mW, mikä kuulostaa äkkiseltään vaatimattomalta analogisten kilpailijoiden tarjotessa lain sallimaa maksimitehoa (50 mW). Shure kuitenkin vannoo digitaalisuuden nimiin: nollan ja ykkösen statuksen lähettämiseen on saatavissa helpommin kyllin hyvä häiriöetäisyys verrattuna analogiseen FM-modulaatioon. Ja toisaalta pienemmillä lähetystehoilla myös ei-toivottu kuuluvuus eli häiriöt esimerkiksi oppilaitoksen muiden luentosalien langattomiin järjestelmiin pysyvät paremmin kurissa.

Tätä ajatellen järjestelmää on myös mahdollista käyttää myös Low power-moodissa, mikä tarkoittaa vain 1 mW lähetystehoa. Tämä rajoittaa kantomatkaa, mutta auttaa maksimoimaan toimivien taajuuksien määrän vapaalta lähetyskaistaltaan tiukoissa paikoissa. Joskus vähemmän on enemmän!

Digisignaali ei kohise

Digitaaliselle siirrolle on tyypillistä se, että signaali kulkee läpi täydellisenä siihen pisteeseen saakka, kunnes nollia ei enää voi erottaa ykkösistä. Tällöin signaali yksinkertaisesti katkeaa, kun taas analogilähetyksessä häiriöiden määrä eli kohina lisääntyy kasvavaan tahtiin ennen signaalin mykistymistä kokonaan.

Shure käyttää SLX-D:ssä True Diversity -kaksoisantennijärjestelmää ja niiden signaalia nuuskivaa mikropiiriä, joka pyrkii antennin käyttäytymisestä ennakoimaan häiriötilanteita vaihtaen vastaanottavasta antennista toiseen ennen signaalin mykistymistä, vähentäen ns. drop out -tilanteita.

Valmistajan mukaan SLX-D:llä voidaan saada ulkona jopa 100 metrin kantomatka ilman lisäantenneja. Netistä löytyvien testivideoiden mukaan tämä ei ole kaukana totuudesta, mutta harvoin laitteita päästään käyttämään ideaaliolosuhteissa. Jos käytössä on useampia kanavia ja olosuhteet ovat vähänkin haastavammat, huolellinen taajuuskoordinointi, ulkoiset antennit ja erillinen antennijakovahvistin auttavat varmistamaan onnistuneen keikan.

Vastaanottimia moneen lähtöön

SLX-D sarjan vastaanottimia on kolmea mallia: puolen räkkiunitin kokoista yksikanavaista mallia (SLXD4) ja koko 19” leveyden vievää kaksikanavaista (SLXD4D) versiota. Molemmissa malleissa räkkikiinnitys on vakio-ominaisuutena. Numero neljä viittaa Shuren koodeissa räkkivastaanottimeen ja D-lisäke tuplavastaanottimeen.

Kolmas vastaanotinversio on erityisesti liikkuvaan käyttöön suunniteltu yksikanavainen SLXD5. Tälle tutuinta käyttökohde on kameraan liitettynä tai kenttä-äänityksessä useamman vastaanottimen settinä yhdessä pienikokoisen monikanavatallentimen kanssa.

Vastaanottimien käyttöpaneeli on yksinkertainen ja selkeä: siitä löytyy lähettimien ohjelmointiin tarvittava infrapunasilmä merkkivaloineen, virtakytkin, kaksi painiketta ja pyöriteltävä enkooderi-painike. Kohtuullisen iso LCD-näyttö on hyvin informatiivinen, eikä RF-, patteri- ja audiotasojen mittarointi vaadi valikkojen selailua.

Lisäksi järjestelmä vieläpä neuvoo käyttäjää vastaanottimen operoinnissa, mikä helpottaa etenkin kokemattomampia käyttäjiä. Suurimpaan hätään laite tarjoaa jopa QR-koodin, jonka avulla älypuhelin lataa oikean käyttöoppaan käyttäjän tueksi!

Räkkivastaanottimien takaa löytyy virtasyöttö, joka on toteutettu ulkoisella muuntajalla lukittuvan liittimen kera. Äänen ulostulona on tarjolla niin XLR- kuin jakkiliitäntäkin, tason voi määritellä ohjelmallisesti joko linja- tai mikrofonitasoiseksi. Antenneissa käytetään tuttuun tapaan BNC-liitäntää. Lisäksi tarjolla on Ethernet-portti, josta lisää myöhempänä.

Lähettimiä eri kapselivaihtoehdoilla

Myös lähettimet on nimetty Shuren numerologiikkaa noudattaen: nelipinnisellä TA4M TQG -liittimellä varustettu taskulähetin on SLXD1 ja kapulalähetin puolestaan SLXD2 sekä XLR-liitäntäinen SLXD3. SM58:n ohella metallirunkoisen kapulalähettimen kapselivaihtoehtoihin kuuluvat dynaaminen KSM8 (kardioidi) ja kondensaattoripuolella vaihtoehdot ovat Beta 87 A, Beta 87 C ja SM 86, siis superkardioidia ja kardioidia hieman eri sävyillä.

Taskulähettimen kotelo on melko kompakti ja toteutettu muovikuorilla, joka on pyöristetty niin nurkistaan kuin myös takaosastaan käyttömukavuuden lisäämiseksi. Yläosan virtakytkintä lukuun ottamatta muut käyttöpainikkeet on sijoitettu lähettimen kylkeen kuoren alle siten, ettei niitä voi painaa tai kolhia vahingossa. Hintaluokalleen tyypillisesti myös taskulähettimen antenni on lähetinrasiassa kiinteästi kiinni, mutta varsin joustavan oloisesti, eli ihan noin vain antennia ei saa rikottua.

Erityisesti reportteri- ja puomituskäytössä suosittu SLXD3 on kompakti, suojakotelolla varustettu lähetin. Lähettimessä on lukittava XLR-liitäntä, johon voidana kytkeä linjatasoisia äänilähteitä sekä erilaisia mikrofoneja. Erikseen kytkettävissä oleva 48 voltin phantom-jännite mahdollistaa vaikkapa korkealaatuisten kondensaattori-haulikkomikrofonien käytön.

Lähettimen ohjelmointi tapahtuu vastaanottimen infrapunalinkin avulla ja operointi on varsin suoraviivaista. Nelipinniseen mini-XLR-liitäntään löytyy Shurelta itseltään runsas valikoima erilaisia headset- ja lavalier-mikrofoneja, ja tarvittaessa valikoimaa voi laajentaa vaikkapa DPA:n tuotteilla. Kitarasetissä on puolestaan sopiva plugipiuha mukana.

Akkuja, latureita tai AA-paristoja

SLX-D -mallistossa on tarjolla erityisesti kiinteissä asennuksissa arvostettu tuplapaikkainen akkulaturi (SBC203) tai vaikkapa USB-virtasyötöstä käyttöjännitteensä saava yksipaikkainen malli (SBC10-903). Tuplapaikkaisessa mallissa lataus tapahtuu tarvittaessa akkua (SB903) irrottamatta, yksipaikkainen vaatii sisäänsä irtonaisen akun.

Lähettimien käyttöjännite voi tulla myös AA-paristoista. Oikean jännitekäyttäytymisen tunnistamiseksi lähetin tulee ohjelmoida käytettyjen paristojen mukaan, vaihtoehtoina ovat alkaliparistojen lisäksi NiMH ja Lithium.

Täydellä latauksella tai kahdella AA-paristolla luvataan yli 8 tunnin käyttöaika, low power -asetuksella päästään vielä pidemmälle. Shuren mukaan verkkovirralla toimiva SBC203-laturi täyttää tyhjän pariston 100% kapasiteettiin vain kahden ja puolen tunnin latausajalla, USB-virtasyötöllä toimiva pikkuveli on huomattavasti hitaampi.

Vanhojen SLX-käyttäjien harmiksi uuden malliston laturi ja akut ovat täysin uutta mallia, joten vanhat komponentit eivät ole keskenään yhteensopivia. Aiempien sarjojen antennit ja antennijakajat toimivat kuitenkin SLX-D:n kanssa, olettaen että niiden tarjoamat taajuusalueet ovat muutoin yhteensopivat hankitun järjestelmän kanssa.

Verkkoyhteys päivityksiä ja ohjausjärjestelmiä varten

SLX-D:n räkkivastaanottimissa oleva Ethernet-portti tarjoaa kolme toimintoa. Ensinnäkin vastaanottimet voivat ”jutella” sen kautta keskenään, mikä tekee vapaiden taajuuksien etsimisestä ja järjestelmän virittämisestä helpompaa. Tämä tapahtuu verkottamalla ensin vastaanottimet, sitten tehdään yhdellä niistä ryhmäskannaus, ja lopuksi siirretään verkkoyhteyden avulla parhaiksi todetut kanavat kaikkien laitteiden käyttöön.

Kaksi vastaanotinta voidaan kytkeä yhteen suoraan yhdellä CAT-verkkokaapelilla ja useampaa vastaanotinta varten tarvitaan Ethernet-kytkin. Lisäksi verkkoyhteyttä voidaan käyttää laitteiden firmware-ohjelmoinnin päivitykseen.

Kolmas käyttötarkoitus liittyy kiinteissä asennuksissa käytettäviin DSP- ja ohjausjärjestelmiin, joista käyttöoppaassa mainitaan esimerkkeinä AMX, Crestron, Extron, Symetrix ja Biamp. SLX-D osaa kertoa järjestelmille muun muassa sisääntulevan audion tason (peak ja RMS), lähettimen virtastatuksen ja niin edelleen. Myös vastaanottimen asetuksia on mahdollista etäohjata esimerkiksi ulostulotason osalta.

Toimii myös WWB:n kanssa

Langattomien taajuuskoordinoinnin markkinoiden ehkäpä paras ohjelmisto Wireless Workbench on myös yhteensopiva SLX-D -sarjan kanssa. Verkkoyhteyden avulla SLX-D vastaanottimilla voidaan skannata vallitseva RF-ilmatila ja suorittaa tarkempi taajuuskoordinointi ja päivittää taajuudet suoraan räkkivastaanottimiin. SLX-D toimii myös verkotetuuna ShurePlus Channels -applikaation kanssa.

Laitteita valmistetaan eri taajuusikkunoihin, joista Suomen oloissa kiinnostavimmat ovat 470-514 MHz (Shuren termein G59-alue), 518-562 MHz (H56), 562-606 (J53), 606-650 (K59), 650-694 (L56). Myös 800 MHz:n jäljellejääneille käyttövapaille, mutta kapeille ja todennäköisesti kaikkein ruuhkaisimmille kaistoille on oma mallinsa (S50).

Shuren SM58-kapselilla varustetun kapulamikkisetin tai vastaavan kitarasetin saa SLX-D -sarjassa reilusti alle 700 euron verolliseen hintaan. Tässä hintaluokassa on ollut tähän asti tarjolla lähinnä vain analogisia tai 2,4 gigan kanavamäärältään rajallisella alueella toimivia digiratkaisuja, joten SLX-D tarjoaa erinomaisen vastineen rahalle kaikkein yleisimpiin langattomien mikrofonien käyttötarpeisiin.